”Emotional states can be transferred to others via emotional contagion, leading people to experience the same emotions without their awareness.”
(Vapaa suomennos: ”Tunnetilat voivat tarttua toisiin ihmisiin ”tunteiden tasolla” siten, että ihmiset voivat kokea toisten tunteita tiedostamatta sitä itse.”)
Näin totesivat tutkijat tiivistäessään tutkimustaan tunteiden välittymisestä ihmisten välillä ilman henkilökohtaista vuorovaikutusta. Tutkimus kattoi yhteensä 689003 henkilöä. Tutkimuksessa koehenkilöiden Facebook -uutisvirtaa ”peukaloitiin” siten, että siinä estettiin joko positiivisen tai negatiivisen sisällön näkymistä koeryhmän henkilöille. Kun positiivisen sisällön näkymistä rajoitettiin, vähenivät myös koehenkilöiden positiivisten päivitysten määrä, ja kun negatiivista sisältöä rajoitettiin, puolestaan negatiiviset päivitykset vähenivät.
”These results indicate that emotions expressed by others on Facebook influence our own emotions, constituting experimental evidence for massive-scale contagion via social networks.”
(Vapaa suomennos: ”Tulokset osoittavat, että Facebookissa toisten (käyttäjien) ilmaisemat tunteet vaikuttavat omiin tunteisiimme. Tulokset ovat kokeellinen todiste siitä, kuinka valtavassa mittakaavassa tunteet tarttuvat sosiaalisten verkostojen välityksellä.”)
Tämä tutkimus pysäytti minut muutama vuosi sitten, mutta ehkä enemmän kuin koskaan, koen tarpeellisena jakaa sen ja muutaman ajatukseni siihen liittyen kanssanne juuri nyt. Millaisia tunteita välitämme toisillemme? Entä millaisia tunteita otamme tiedostamatta vastaan?
AJATTELU. Ihminen on kenties ainoa laji maapallolla, joka kykenee synnyttämään itselleen ajattelun tuloksena fysiologisen stressireaktion. Esimerkiksi pelko voi syntyä täysin mielikuvituksen tuotoksena, mutta on kuitenkin fysiologinen reaktio elimistössämme. En ole sinänsä huolissani tunteista tai sen enempää ajatuksista, ne kuuluvat ihmisyyteen ja varmasti kaikenlaisten ajatusten ja tunteiden kokeminen on osa elämää. Sen sijaan kysymys kuuluu, kuka on kuskin paikalla? Ohjaako omaa toimintaa toisten ihmisten ajatukset ja tunteet?
STRESSI. Tämän fysiologisen reaktion tarkoitus on valmistella meitä toimintaan. Valitettava tosiasia on se, että olemme kaikki jääneet ”kivikaudelle” sen suhteen, millaiseen toimintaan stressireaktio elimistöämme valmistelee. Se valmistelee meitä ”taistele tai pakene” -tilaan, jolloin verenkiertomme vilkastuu suurissa lihaksissamme (valmistaudumme fyysiseen toimintaan) ja energiaa ja voimavaroja säästääksemme aivojen tietyissä osissa aktiivisuus vähenee (aivothan kuluttavat paljon energiaa).
HUONOT UUTISET. Edellä mainitsemani stressireaktio vaikuttaa aivojemme toimintaan. Stressireaktio ei valmista meitä parhaalla mahdollisella tavalla tietoyhteiskunnan tuomiin haasteisiin ja esimerkiksi juuri nyt käsillä olevien haasteiden ratkaisemiseen. Ongelmanratkaisukyky, päätöksentekokyky, keskittymiskyky ja havainnointikyky ovat muutamia esimerkkejä tiedonkäsittelymme ja ajattelumme osa-alueista, joihin stressi vaikuttaa heikentäen näitä toimintoja.
HYVÄT UUTISET. Meillä on olemassa työkalu, jolla saamme tämän stressireaktion (ainakin osittain) hallintaamme. Se on ilmainen ja voit käyttää sitä ajasta ja paikasta riippumatta. Se on HENGITYS.
Vaikka stressireaktio liittyy meidän tahdosta riippumattoman hermoston toimintaan, saamme hengityksen avulla vaikutettua reaktioon hermoston tasolla. Hengittäminen (hitaasti ulos hengittäen) on yksi tehokkaimmista keinoista saada stressin tunteeseen helpotusta ja lisätä stressin hallintaa. Syvään hengittäminen vaikuttaa hermostotasolla vagus-hermoon siten, että hengitys aikaansaa palautumisjärjestelmän eli parasympaattisen hermoston aktivoitumisen. Stressireaktion lievittyminen puolestaan vaikuttaa positiivisesti meidän aivoihin eli kykenemme esimerkiksi keskittymään paremmin.
NÄKÖKULMA. Usein ymmärryksen ja tietoisuuden lisääntyminen parantaa omia vaikutusmahdollisuuksia omaan tilanteeseen. Viime päivien uutisointia ja sosiaalisen median postauksia jonkin verran seuranneena halusin tuoda muutamia näkemyksiä ja vaihtoehtoja esiin siitä, miten voimme toimia itsemme/työntekijöidemme/yrityksemme/ perheemme kannalta edullisemmin. Tosiasioilta emme voi sulkea silmiämme, mutta voimme kuitenkin ottaa kontrollin siitä, kuka ajatuksiamme ja tunteitamme ohjaa. Voimme valita, mitä ruudullemme rajaamme. Voimme tiedostaa, miten tämä valinta toimintaamme vaikuttaa. Voimme tehdä valintoja teroittaaksemme fokuksen tilanteen ratkaisuun ja voimme tehdä terveydelle samalla palveluksen ottamalla stressin hallintaan. Voimme valita, mihin keskitymme – valitaan viisaasti parempien päätösten vuoksi.
Rakkaudella ja sydämellä mukana (yrittäjän arkea) eläen,
Taru