Viimeisen vuoden aikana on eri medioissa noussut esiin ihmisten kertomuksia ja tarinoita omista uupumis-kokemuksistaan. On hienoa, että tästä asiasta vihdoin puhutaan ääneen – kyseessä on vaiettu tabu varmasti jo usean vuosikymmenen ajalta. Toisaalta ajatkin ovat muuttuneet ja työn luonne sekä sen mukanaan tuoma erilainen kuormitus ovat varmasti vaikuttaneet siihen, että jaksamiseen liittyvät haasteet ovat yleistyneet ja ne ovat erilaisia.
Miksi halusin nostaa tämän asian esille? Rehellisesti sanoen ongelman laajuus huolettaa minua (katso juttu Terveystalon selvityksestä) ja osaltaan hälyttävät tilastot mielenterveysperusteisten sairauspoissaolojen määrän kasvusta ja mm. unihäiriöiden lisääntyminen ovat viesti siitä, että jotain meillä on työelämässä pielessä.
Perinteisesti ihmisten työssä jaksamista ja työhyvinvointia tuetaan erilaisilla kannustimilla liikunnan pariin ja ohjeistetaan terveellisen ruokavalion sekä riittävän unen merkityksestä, mutta mistä me usein ensimmäisenä tingimme ja miksi?
Havaintojeni ja eri aloilla työskentelevien ihmisten kertomusten perusteella näistä hyvinvoinnin kulmakivistä tingitään isoksi osaksi työn vuoksi! Työstressi, liian pitkät työpäivät ja työkiire ovat asioita, jotka vievät voimavaramme hyvinvoinnin kannalta tärkeiden asioiden huolehtimisesta. Pitkässä juoksussa ei ole edullinen ja kannattava yhtälö, että työn liiallisen kuormituksen johdosta emme jaksa huolehtia jaksamisen kannalta tärkeistä asioista ja tästä syystä työhyvinvoinnissa keskiöön tulee nostaa ennen kaikkea työ! Työstä aiheutuvaa stressiä ja kuormitusta kun ei voi täysin ratkaista työn ulkopuolisiin asioihin satsauksia tekemällä. Myös työssä pitäisi voida palautua ja se on mahdollista omaa työtä fiksusti suunnittelemalla sekä toimintamalleja sujuvoittamalla!
Mitä erityisesti työn kannalta tulee huomioida, jotta palautuminen on mahdollista myös työssä?
Erilainen työ kuormittaa eri tavalla. Ruumiillisesti raskaan työn kuormitustekijät ovat erilaisia kuin esimerkiksi näyttöpäätetyön kuormitustekijät. On tärkeää tunnistaa työn kuormittavuuteen vaikuttavat tekijät ja johtaa työhyvinvointia näiden pohjalta – samanlaiset ohjeet palautumiseen eivät toimi kuormitukseltaan erilaisissa tehtävissä.
Samanlainen työ kuormittaa erilaisia ihmisiä eri tavalla. Tätä emme tule yleensä huomioineeksi työtehtävien näkökulmasta; usein haluttuun lopputulokseen voidaan päästä usealla eri tavalla, mutta monistamme kuitenkin samaa toimintamallia, joka ei ota huomioon yksilöiden erilaisia persoonallisuus – ja kuormitustekijöitä. Yksi tapa tehdä asioita ei ole kaikille soveltuva tapa. Tästä oiva esimerkki on kätisyys! Kuvittele itsesi tilanteeseen, jossa sinun tulisi kirjoittaa nimikirjoitus sillä kädellä, millä et yleensä kirjoita. Joutuisitko keskittymään enemmän? Kenties. Kun joudut tekemään asioita luontaisesta tavastasi poiketen, silloin sinulla kuluu enemmän energiaa kuin toimiessasi luontaisten vahvuuksien alueella. Työssä tulisi huomioida yksilölliset erot, jotta työ tukisi jaksamista paremmin.
Toimintamallien ja prosessien kehittämisessä täytyy muistaa myös ihminen, joka toimintamallia tai prosessia toteuttaa. Miksi tämä unohtuu liiankin usein? Yksi syy varmasti juontaa juurensa johtamisen koulutukseen: johtamista on pitkään käsitelty “leadership” ja “management” – lähtökohdista ja näitä kahta osa-aluetta on kehitetty toisistaan erillisinä asioina. Usein prosesseja kehitettäessä keskitymme enimmäkseen siihen, minkä ongelman prosessi ratkaisee eli mitä prosessi palvelee, mutta unohdamme huomioida sen, kuka prosessiin osallistuu.
Kun kehitetään ihmisiä, tulisi huomioida prosessit ja kun kehitetään prosesseja, tulee muistaa ihmiset. Vuorokauteen ei mahdu enempää tunteja, mutta jokaisen työn parissa vietetyn tunnin laatua voi parantaa.
Tämä on meidän tekemisessä yksi johtavista ajatuksista ja meille merkityksellinen asia. Toimisiko tämä teillekin?
Taru💫